Mulla on tosiaan tää vaihtariblogin kirjottaminen jääny aika vähälle; mutta lähtöön on nyt kaks viikkoa! Ihan hullua kun täytyy oikeesti järkkäillä treffejä ihmisten kanssa että saa sanottua au revoir. ( ce n'est pas adieu ). Oltiin vaihtarien kanssa telttailureissulla, mentiin Verduniin Atianan hoiviin ja telttailtiin eka yö vaihtareiden ja joittenkin sen kavereiden kanssa aivan keskellä ei mitään ja tehtiin kokko sinne ja paistettiin makkaraa ja muuta kivaa. Lähin boulangeriekin tältä kyseiseltä pellolta oli siis n. 4kilsan päässä. Seuraavana päivänä kÿtiin "uimassa" eli pestiin Laura, mie, Doris ja Liza hiukset siinä lähellä virtaavassa joessa, kunnes jossai vaiheessa sielta pellolta alko tulemaan LEHMIA sinne jokeen... Lähettiin karkuun. Sitten sanottiin heipat Reneelle joka lahti siis seuraavana aamuna takaisin Chileen. Teltat siirrettiin sinä päivänä Atianan pihalle ja illlalla oli taas bileet. Lauran kanssa ei viititty jäädä ulos nukkumaan kun oli niin kylmä ni mentiin makuupussien kanssa Atianan eteiseen nukkumaan. Aamulla sanottiin au revoir vaihtareille. Yksi surkeimmista aamuista ikinä.
Mun luokkakaverit, Christophe, Charlotte, Valentine, Sarah, Narimene, Manon, Emilie ja Tiffany järjesti mulle yllätysillallisen Pasta Manossa! Mulla ei ollu mitään hajua et ne kaikki oli tulos, tarkotus oli mennä syömään vaan valentinen ja charlotten kanssa. Oli mahtavaa ja ne anto mulle hopeisen rannekorun mihin on kaiverrettu miun nimi ja "1ere L 2"! Ravintolareissun jälkeen mentiin Les Artistes kahvilaan ja sen jälkeen käytiin klubilla. Ihan loistava ilta!
Täällä oli myös Fête de la musique, koko kaupungissa hirveesti porukkaa ja musiikkia, bändejä soittamassa joka kulmalla.
Carla oli viime viikolla yötä meillä sen kahden chililäisen "serkun" kanssa.Ne serkut on asunut tukholmassa jo vuosia ja oli niin hauskaa kun ne oli tosi skandinaaveja ku kuiteki sit taas niin Chilelaisia haha! Ihan loistavia tyyppejä.Asustelin myös mun ekassa host perheessä viikon! Vitsi niit tulee ikävä, mulla on niitten luona niin kotoisa olo! Voivoi.
AINII ja kävin myös Berliinissä!!
Tulee oleen tosi haikeeta lähteä ja jättää tää elämä tänne, mutta ootan kyl niin kovin että nään kaikki kaverit ja perheen, johan tässä on ikävä jo tullukkin.
Näistä muista vaihtareista on tullu miulle ku toinen perhe ja en voi ees viel täysin käsittää et asiat ei tuu ikinä olemaan samalla tavalla.
On hassua miten mun ranskalaiset kaverit on sillee "yhyy miks teit tan meille et tulit ja sit vaa jatat". Hankalaa on ollu se et ranskalaiset ystävät ei oo valttis ymmartany tan vaihtovuoden ideaa, ja sita etta niillä on yksi ihminen jota ne ikävöi - Mulla mun perhe ja kaikki ystävät.
Loistava vuosi ollu, ja mulla tulee niin kova ikävä kaikkia ihmisia joita oon tavannut.
Tässä siis valmistelen matkaani: Ranskaan, Ruotsiin, Amerikkaan, Canadaan, Mexicoon, Ecuadoriin, Australiaan, Taiwaniin, Japaniin, Chileen, Argentiinaan, Brasiliaan... Voi tätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti